Kävin tänään katsomassa DocPointin dokumentin
Hiljaisen talven lapsi. Mikään ei ole pitkiin aikoihin vaikuttanut minuun näin voimakkaasti! Pystyin hyvin samaistumaan Katjan elämään. Minäkin olen näkymätön. Minullakin on värikäs taiteeni: maalaukset, kansiot pullollaan piirustuksia & runoja ja lisäksi valokuvaan joka päivä. Opiskelen yliopistossa, mutta en tunne sieltä ketään. Sosiaalinen vuorovaikutukseni ulkopuoliseen maailmaan rajoittuu siihen, että sanon kaupassa/kahvilassa myyjälle moi & kiitos...
Yliopistolla on hankala tutustua ihmisiin ellei ole erityisen innostunut opiskelijapippaloista ja fuksivuoden riennoista ja ryhmäytymisistä. Itselläkin yliopiston ihmiskontaktit rajoittuvat lähinnä yhteen kurssikaveriin, syksyllä tuntui siltä että sosiaalisuuskiintiö oli jotenkin täynnä, eikä tullut tutustuttua oikein keneenkään.
VastaaPoistaJos haluat joskus seuraa syömään tai luentojen väliin, niin olen käytettävissä :)
Kiitos tästä :)
VastaaPoista