Tämä on tähän mennessä lukemistani Austerin romaaneista suosikkini. Kirja alkaa näin: "Jo melkein vuoden hän on ottanut valokuvia hylätyistä esineistä" ja päättyy näin:" hän lakkaa toivomasta yhtään mitään ja alkaa elää vain kulloistakin hetkeä, ohikiitävää nyt-hetkeä, joka on tässä nyt eikä sitten enää, nykyisyyttä joka on kadonnut ikiajoiksi". Tähän väliin mahtuu monia kiehtovia elämäntarinoita, joita värittää sattumasta aiheutunut onni tai epäonni. Romaanin keskiössä on autiotalo New Yorkissa ja sen vallanneet asukkaat.

Vielä on monta päivää pääsykoetulospäivään. Pelkään, että olen epäonnistunut... (mutta on minulla onneksi matematiikka, vaikka se onkin kaunis umpisolmu!)

löysin lapun

on kivaa vain olla, lukea, syödä jätskiä & kuljeskella kaupungilla

& tykkään kirjoittaa kirjoista

Luin Austerin vaimon kirjoittaman romaanin Lumous. Se on kiehtova tarina amerikkalaisesta pikkukaupungista jossakin keskilännessä. Tapahtumat keskittyvät kahvilan & ränsistyneen hotellin ympärille kesänä, jolloin päähenkilö on 19-vuotias. Tarina houkuttelee lukijan kurkistamaan outojen, erikoisten ja tavallisten ihmisten verkkaiseen elämänmenoon, johon kätkeytyy salaisuuksia & uskomattomilta tuntuvia tarinoita. Ulkoapäin katsottuna kaikki ei ole siltä miltä näyttää, vaan pikemminkin pikkukaupunki on kuin mystinen näyttämö erilaisille tapahtumille. Austerin romaaneissa Kuun maisemissa & Näkymätön oli tarinoita tarinassa ja tässä on samalla tavoin kohtauksia näytelmässä (eli tarinassa). Siri Hustvedt on mielenkiintoinen tuttavuus...Innostavaa lukea New Yorkissa asuvan kirjailijapariskunnan teoksia!